Kulttuurikiihkoilua Kirjat, leffat & musiikki. Ilman niitä olisin tyytyväisempi kissaeläimenä.

Välineestä irtautumisen aika

Tänä päivänä todellisia tähtiä on varmastikin yhtä harvassa kuin ennenkin, mutta tähteyden syntymekanismit ovat aivan erilaiset kuin vaikkapa silloin, kun Marilyn Monroe tai Elvis syntyivät tähteyteensä. Heillä oli käytössään väline ja heidän oli tämän välineen kautta tuotava esiin sellaista erikoislaatuisuutta, ettei sitä voinut kukaan missään toistaa. Jäljitella ja imitoida, mutta ei tuottaa samanlaisena uudelleen. Massakulttuurin keskellä he olivat jotain poikkeuksellista.

 

Veijo Hietala on maassamme merkittävä mediatutkija ja hänen ajatuksiaan on toki helppo kannattaa, koska hän ei näe itseään varsinaisesti sellaisessa valossa, kuin ajattelisi vakavan yliopisto-heppulin näkevän. Tokihan hän on itsensä altistanut myös sille viihteelle, jota tutkii, siksi kepeämpi asennekin uskoisin.

 

Mutta sattuneesta syystä lueskelin juuri hänen tekstiään Elokuvakritiikin muuttuvat muodot ja vaikka ajatus ei olekaan kokonaan hänen omansa, kiinnitti huomiotani Tähtikritiikki. Olen itse jo aiemmin miettinyt tähteyttä ja sankaria nykyaikaisessa kerronnan maailmassa, mutta lähinnä vain tositelkkarin myötä syntyneiden stereotyyppisten hahmojen kautta, jotka ei vät nouse samalla tavoin arkkityyppien rinnalle.

 

Kuluneet vuodet ovat kuitenkin nostaneet esiin uudenlaista tähteyttä. Todelliset tähdet syntyvätkin nykyään uusien välineiden kautta. Youtuben myötä on Suomessakin koko ajan kasvava joukko nuoria tekijöitä, jotka puhuttelevat kokonaan eri yleisöjä kuin vaikkapa tavalliset elokuvatähdet. Tubettajien erikoislaatuisuus usein vaikuttaisi olevan se, ettei heissä ole mitään erikoislaatuisuutta, vaan he ovat hyvinkin tavallisen oloisia ihmisiä, jotka ovat tehneet itsestään tähtiä täysin uudella tavalla.

 

Siinä missä tositelkkarin luomat hahmot olivat omalla tavallaan jopa surkuhupaisia ja pelkässä maineen tavoittelussaan jopa absurdeja, on tubettajien joukossa ihan erilaista ymmärrystä myös nykyajan julkisuuden lainalaisuudelle. Mitä nämä lainalaisuudet sitten ovat ja missä niitä voi opiskella on toinen seikka.

 

Uskoisin, että yksi parhaita keinoja on seurata julkisuutta ja sen tapaa käsitellä ihmisiä. En usko, että tämän päivän tähdillä on sellaista kyvyttömyyttä hallita julkisuuttaan kuin vaikkapa jollain Johanna Tukiaisella, joka kuitenkin kotimaan sarjassa on eräänlainen edeltäjä genrelle. Hyvin hallittu alkuperäisestä välineestään irtautuminen takaa tubettajalle maksimaalisen julkisuuden ja hänen on työnsä tähden myös houkuteltava erilaisia yleisöjä. Tähän myös tämän päivän televisio antaa mahdollisuuden, koska myös sen voisi nähdä elävän eräässä siirtymävaiheessaan.

 

Jos viime vuodet olivatkin aidon tositelevision kultakautta, on myös sen evoluutio alkanut näyttäytymään lajityypeissä, kuten Vain elämää, jossa kuvitteellisesti katsellaan oikeiden muusikoiden elämää. Selviytyjät Suomen tuotantokausilla on nähty erityisesti hahmoja, joiden julkisuus on alkanut jostain uuden lajityypin maailmasta, eikä perinteisen tekemisen kautta. Tämä on jo askelen pidemmälle vietyä television ja muiden välineiden symbioosia. Kymppitonnissa vierailijat ovat minulle harvemmin tuttuja, mutta tyttäreni tunnistaa heidät kyllä. Hänelle puolestaan Kymppitonnin konsepti on ”toisesta maailmasta”.

 

Mutta onko siis tähteyden kriteerinä vuonna 2019, että tulee elää kuin tähti? Tämäkin tietenkin vaatisi ensin jonkinlaisen tähtiaineksen tunnistamista ja paradoksaalista kyllä, sen jäljittelyä.. ”Don´t dream it. Be it.”

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Luovuus syntyy tavallisen toistetun ja liika hulluuden, välistä. Siinä kun osaa luovia, niin olemme luovia. Moottorina epäonnistuminen.

Käyttäjän MarttiValli1 kuva
Martti Walli

Kiinnostava näkemys. Tää blogaushan on viel aika keskeneränen ajatus mulla, mut on kehittyys valmiimpaan suuntaan. Joten seuraa jatkoa myöskin :)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala