Kulttuurikiihkoilua Kirjat, leffat & musiikki. Ilman niitä olisin tyytyväisempi kissaeläimenä.

Aikuisten satu Sormiharjoitus

  • Aikuisten satu Sormiharjoitus

Näin tänään erään meemin, joka jäi mieleeni elämään. Koska olen scifin suurkuluttaja, on minun helppo suhtautua rennosti ajatukseen aikamatkustuksesta. Lisäksi tutustuin aikoinaan melko perusteellisesti John Titorin tarinointiin ja tätä kautta siis myös teoreettiseen fysiikkaan, joten käsitykseni asiaan liittyvistä mahdollisuuksista ja ongelmista ei perustu yksinomaan Terminator-saagaan.

 

Mutta mielessäni herännyt ajatus ja itse suunnitelma oli siis seuraavan lainen. Niin kuin niin monesti aiemminkin olisi meillä jälleen maailma tai ainakin maa pelastettavana. Suomi siis. Ja nyt siis pelastusta on turha enää etsiä mistään väärästä messiaasta, vaan ainoa vaihtoehto alkaa olemaan aikamatkustus. Lähettää yksi ihminen tai isompi joukko menneisyyteen muokkaamaan asioita sen verran, että saataisiin Suomi nousuun tai jopa välttämään kokonaan se hulvaton pää edellä suoritettu syöksy, joka on nykyiseen tilanteeseen johtanut.

 

Näkemässäni meemissä tiedemies Doc kehottaa Marty Mcflyta palaamaan menneisyyteen ja antamaan Sipilän isälle kondomin. Tämä siis koko ajatuksen lähtökohta, mutta koska meillä toistaiseksi on hiukan rajallinen kyky matkustaa ajassa, täytyisi aluksi ratkaista tähän liittyvät tekniset ongelmat. Siis täytyisi muodostaa huippuosaajien joukko, johon kuuluisi ainakin teoreettisen fysiikan heppuleita ja tekniikan tohtoreita. Aikamatkustuksen tekninen mahdollistaminen asetettaisiin siis prioriteettilistan ykkösasiaksi ja sen ratkaisemisesta riippuisi Suomen, jopa maailman, kohtalo. Tiedemiesten muodostamalle ryhmälle täytyisi tietysti hankkia myös rahoitus. En tiedä riittäisikö valtion budjetissa oikeasti varoja tällaisen projektin läpiviemiseen, mutta ottaen huomioon valtiovarainministerin matikkapään yhdistettynä kykyyn haltioitua asioista, jotka esitetään monimutkaisilla sanoilla samalla mainiten sanat: Suomen, tulevaisuus, EU:n, ellei koko maailman kärkimaa, brändi, imago, johtava huippuosaajien, houkutteleva, vetovoimainen, jne. Jonkun lukutaitoisen tähden täytyisi pystyä tiivistämään hankkeen rahoitusta koskevan anomuksen sisältö yksinkertaisesti muotoon: Suomen tulevaisuuden pelastaminen. Lisänä voisi käyttää lausetta: Päätöksen tehneet tultaisiin muistamaan historiallisina johtajina ja kansakunnan pelastajina.

 

Suunnitelman toteuttamiseen liittyvissä yksityiskohdissa tulisi silti vaalia joko täydellistä pidättäytymistä tai täydellistä epäselvän jargonin pärinää. Saattaisihan olla mahdollista, että suunnitelman toteuttaminen Terminatoreiden tapaan edellyttäisi yhden tai useamman ihmisen murhaamista. En tiedä, miten nopeasti lainsäädäntö saataisiin ajantasaiseksi ja vastaamaan aikamatkustuksen radikaalisti muuttamaa maailmaa, mutta luultavasti jopa ministeri saattaisi kokea olonsa tukalaksi, jos suoraan ilmoitettaisiin hänen olevan yhtä suuri osa ongelmaa kuin ratkaisua. Tällöin varmasti myös menneisyydessä tapahtuvan murhan suunnitteleminen tulisi kriminalisoiduksi niin nopealla aikataululla, että se yllättäisi jopa päättäjät itsensä, että Ohos, olaisko me oikeesti voitu näin simppelisti nakutella näitä päätöksiä pöytään?? Esimerkkinä esiin nostettakoon vaikkapa tasa-arvoinen avioliittolaki, jonka kanssa jahkaileminen ja edestakainen vehtaaminen ei anna erityisen mallikelpoista kuvaa päättäjistä. Asia jota ei erityiseen ole syytä nousta vastustamaan, ellei lukuun oteta muutamaa vaikutusvaltaista ja vakaumukseltaan erinomaisen vanhoillista mulk.. ..päättäjää.

 

Rahoitus hankkeelle olisi nyt tässä spekulatiivisessa tulevaisuuden historiassa saatu, koska asia olisi esitelty kelvollisesti ja valtiovarainministerin edustaman puolueen ministereillä on aina ollut tapana suhtautua asioihin ja rahaan kuin sitä voisi ihan surutta kaivaa ihmisten kukkaroista. Ja miksi ei voisi, jos on mahdollista lähteä piiloon virkaan ulkomailla, kun alkaa maa jalkojen alla polttamaan. Mutta kannatettavien hankkeiden tulee siis olla juurikin niin utopistisia kuin aikamatkailu, mikään erityisen sekulaari seikka ei kelpaa, jos tahtoo nimensä tähtiin. Tästä esimerkkinä nostettakoon se, miten jalomielisesti silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen lupasi Kauhajoen kouluammuskelun jälkeen, että lisärahoitusta nuorten ehkäisevään mielenterveystyöhön ja vastaavaan kaivettaisiin ilman muuta. Toisin vaan kävi, koska todettiin tällaisen olevan silkkaa huuhaata ja rahan haaskausta työhön, joka ei näy kannatusluvuissa. Siksi lopulta päädyttiin tilanteeseen, jossa oli sopivaa, että koulupsykologit muuttuivat lähes olemattomiksi, eikä keskusteluapua ole aivan helppo löytää koulujen ulkopuoleltakaan. Halvempaa ja kustannustehokkaampaa oli säätää mielivaltaisia aselakeja ja todeta, että kyllä kunnon tropeilla hulluinkin hullu saadaan rauhoittumaan, kunhan hän vaan ensiksi käy ilmoittautumassa lähimmässä mielenterveystoimistossa, mahdollisesti seuraavassa kunnassa tai jossain lähipitäjässä kuitenkin.

 

Yleisesti professorit ja tohtorit ja muu yliopistoväki, jotka aikakonetta olivat suunnittelemassa ja toteuttamassa kuitenkin esittivät kantanaan, että murhaaminen on väärin ja pahaa, vaikka sillä saavutettaisiinkin suurta hyvää. Nämä uuden ajan Oppenheimerit olivat syystä taikka toisesta tutustuneet nuoruudessaan etiikkaan, ennen kuin se julistettiin taloudellisesti kannattamattomaksi ja siksi he vaativat vaihtoehtoista suunnitelmaa lukuisten suomalaispoliitikkojen vanhempien murhaamiselle vuosikymmeniä aikaisemmin. Aika nopeasti esiin nousi sataprosenttisen varman kemiallisen kastraation kehittäminen ja tällaisen kemikaalin livauttaminen murhatuiksi suunniteltujen ihmisten juomiin tms. Menetelmän tulisi toimia siten, että yhdellä kerta-annoksella tarkoitukseen valitun henkilön lisääntymiskyky häviäisi iankaikkisesti ilman sivuvaikutuksia.Tarvittaisiin siis uusi työryhmä, nyt lääketieteen alalta, tämän hankkeen toteuttamiseen. Luonnollisesti tämäkin imisi suuren määrän rahaa ja mielikuvitusta rahoitusanomuksen perusteluihin. Koska vuonna 2015 oltiin tilanteessa, jossa oli jo muiltakin tahoilta kuin kokoomusnuorista alettu puhua heikommasta aineksesta tai valkoisesta roskaväestä, oli helppo löytää kannatusta myös sosiaalisin perustein toteutettavalle syntyvyyden rajoittamiselle. Tämä päättäjienkin mielestä herättäisi paljon vähemmän vastustusta äänestäjissä kuin leikkaukset lapsilisiin. Kukaan ei edellisen uskonut koskevan omia kannattajiaan toisin kuin jälkimmäinen seikka. Asia oli siis taputeltu ja siirtyi toteuttamisen asteelle.

 

Aikaa ja rahaa kuitenkin paloi odotettua enemmän, jopa siinä määrin, että näiden alun perin kaikessa hiljaisuudessa toteutetuksi aiottujen hankkeiden ympärille alkoi kertyä suuria odotuksia ja sitä myöten kiinnostneita. Kiinnostuneet olivat toisaalta myös innoissaan jo etukäteen näiden hankkeiden toteutumisesta ja huolissaan toteuttamatta jäämisestä. Seurauksista ei niin väliksi. Ennen pitkää alkoi sokealle Reetallekin olla selvää, että hankkeiden toiminnan tehostaminen olisi tarpeen ja vaatimus synnytti erilaisia toimikuntia, joiden paikoista taisteltiin lähes verisesti. Ensimmäisen toimikunnan johtopäätöksissä oli, että näin tärkeät projektit tuli saattaa valtion ohjauksen alaisiksi, maksoihan valtio myös viulut. Lisäksi todettiin tarvittavan erilaisia ohjausryhmiä, joihin valittaisiin henkilöitä poliittisin perustein. Kaikkein korkeimmalla prioriteetilla tarvittiin tulevaisuuden tutkimuksen toimikunta, joka projektien valmistuttua vastaisi niiden puitteissa toteutettavista työmääräyksistä ja erillisprojekteista ja luonnollisestikin taloudellisesta hyödyntämisestä. Tämän toimikunnan perustajiksi valittiin aiemmin elinkeinoministerinä toiminut Jan Vapaavuori, koska hänellä oli jo valmiit suhteet suurten projektien toteuttamiseen vaadittavan ulkomaisen rahoituksen hankkimisessa. Aisaparikseen hän sai EK:n Jyrki Häkämiehen. Kukaan ei varsinaisesti tiedä miksi, mutta näin vaan katsottiin parhaaksi.

 

Kaikkien yllätykseksi aika nopeasti aikamatkustuksen ja kemiallisen kastraation ympärillä pyörivien hankkeiden kulut kasvoivat niin jättiläismäiseksi, että todellisia toimenpiteitä tarvittiin. Nopeasti. Mutta onneksi oli kokeneita miehiä puikoissa. Nopeasti henkilöstökuluja kyettiinkin karsimaan, kun kaikki insinööriä alemmat työntekijät määrättiin projektista ulos. Heille annettiin toki mahdollisuus yrittäjäkoulutuksen kautta oman yrityksen aloittamiseen ja tätä kautta toimimiseen projektien alihankkijoina. Tämän hintaluokan projekteissa kuitenkin valtion oli kilpailutettava kaikki sopimukset ja edullisempia tarjouksia löytyi esimerkiksi Venäjältä, jonka osallistumista oli jo pitkään toivottukin. Niinpä uudet yrittäjät jäivät ilman alihankintasopimuksia ja koska heidän erikoisosaamisensa oli niin tuiki epätavallista, ei heidän palveluilleen löytynyt käyttöä. Pitkäaikaistyöttömän statuksen saavutettuaan he kuitenkin pääsivät jälleen osallisiksi projektista TE-keskuksen kuntouttavan työtoiminnan kautta.

 

Projekti kuitenkin venyi ja kasvoi ja Häkämiehen ja Vapaavuoren annettiin tiedustella venäläisiltä, josko he haluaisivat ostaa osan projektista, mutta sellaisin ehdoin, että suomalaiset edelleen toimisivat projektinomistajina. Tässä yhteydessä ilmeni, että vaikka venäläisten työskentelytehokkuus olikin vaikuttanut melko heikolta ja tehottomalta (mutta edulliselta), olivat he onnistuneet jo kotimaassaan toteuttamaan aikakoneen ja kemiallisen kastraation ja myös patentoineet nämä. Tästä meinasi syntyä hiukan erimielisyyttä, mutta ihan kansainvälisen lain asiantuntijat joutuivat toteamaan, että koska Suomen ja Venäjän lainsäädännöt olivat patenttioikeuksissa ja vastaavissa niin erilaiset, olivat venäläiset ihan laillisesti nyt aikamatkustuksen ja kemiallisen kastraation omistajia yksinoikeudella.

 

Mutta eivät venäläiset täysin sydämettömiä olleet. He ehdottivat Häkämiehelle ja Vapaavuorelle, että tottahan he haluaisivat jatkaa yhteistyötä maiden välillä ja olisi täysin mahdollista, että suomalaiset pääsisivät osallistumaan ihan ilmaiseksi näiden projektien prototyyppien testaukseen, kunhan se tapahtuisi Suomen maaperällä. Tottahan tämä ajatus kelpasi miehille, jotka jo hetken olivat pelänneet, ettei heitä sittenkään kirjoitettaisi historiaan minkään erityisen keksinnön tiimoilta. Ja niinpä, ennen kuin vuosikymmen oli kääntynyt seuraavaan, oli toinen puoli suomalaisista steriloitu ja toinen puoli kadonnut tapahtumahorisonttiin. Kaikki oli kuitenkin hyvin, koska nyt kaikilla oli riittävä määrä ruplia käytössään senkin jälkeen, kun hän oli maksanut vuokransa ja sähkönsä. Kukaan ei oikeastaan muistanut, missä vaiheessa ruplasta oli tullut rahayksikkö tai venäjästä ainoa kansalliskieli. Niin tuntui vain aina olleen. Eikä kukaan kutsunut somalialaisia turvapaikanhakijoita mustiksi ryssiksi. Ainakaan Suomen Sosialistisessa Neuvostotasavallassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.