Kulttuurikiihkoilua Kirjat, leffat & musiikki. Ilman niitä olisin tyytyväisempi kissaeläimenä.

PAJUSEN PYRAMIDI

Suomen suurimmassa ja mahtavimmassa kaupungissa oli johtaja, jolla virka oli noussut niin kohisten hattuun, että hän kuvitteli olevansa kuolematon. Vähän niin kuin jumalat ja muut penteleet, jotka jo Egyptin aikoihin päättivät isoista asioista niiden puolesta, jotka johtajan pitivät leivässä ja pyyhkivät hanurinkin, koska monesti oli sen verran sukurasitetta ja muuta karstaa päässyt faaraoiden vereen lurahtamaan, ettei semmoiset hommat ottaneet sujuakseen itseltään.

Mutta vaikka olikin johtaja vakuuttunut kuolemattomuudestaan ja mahtavuudestaan, niin alkoi hänen mieleensä nousta ajatus, että oli moni johtaja samasta virasta ennen häntäkin kyykähtänyt. Jotenkinhan hänen olisi varmistettava, ettei hän jäisi näiden häntä edeltäneiden varjoon, jos niin onnettomasti kävisi, ettei hän kykenisikään alati kasvavaa kaupunkiaan ikuisuuksiin asti hallinnoimaan. Jonkinlainen muisto kaikille rakastaville alamaisille. Voisivat sen äärellä sitten polvistua muistamaan, että niin suuri oli hän ja mahtava. ”Jo Väinö Linnan Pohjantähden alussa oli hänet mainittu kaiken ja koko olevaisen alkuna.” (Tällaiseen päätelmään olivat myöhempien aikojen kirjallisuudentutkijat tulleet, koska oman tiedekunnan rahoitus oli ollut vähän niin kuin siitä näkemyksestä sillä kertaa kiinni).

Mutta mitä keksisi moderni Tutankhamon sellaista, mikä oli vielä tekemättä?? Hän ei ollut mikään idearikas mies itse, joten hänelle Ameriikasta tuotiin sanaa, että nyt olisi Guggenheimin säätiöllä tarjota edullisesti komea kivikasa ja sinne taidetta kohtuulliseen hintaan. Sitä sitten kelpaisi tuonpuoleisessa elämässä ihmetellä, mikäli tällä puolella alkaisi käydä ahtaaksi. Se vaikutti heti paljon paremmalta vedolta kuin perkeleellinen monttu eli Keskustatunneli, vaikka se orjatyönä tehty olisikin. Kyllä kulttuuria täytyisi olla. Kiiruhtain tämä tämmöinen idea päätöksentekokoneistoon ennen kuin tulee jollain Tukholmassa tai Tallinnassa mieleen.

Minkä pettymyksen joutuikaan kokemaan Hän, kun asiasta jouduttiin äänestämään (tällainen näennäismenettely oli käytössä, koska vain siten saatiin vastarannan kiisket pitämään turpansa kiinni) ja tuloksena olikin, ettei apuhallinto halunnut osaa taikka arpaa hankkeeseen. No oman puolueen tuki tietenkin oli ja vähän varauksella kaikessa peesailevalta opportunistijengiltä tuli myönteistä, mutta yleinen linja oli, ettei tähän nyt alettaisi.

Kyllähän siinä vaiheessa jo tietenkin kaikille oli selvää, ettei Faarao voisi tätä jättää tähän vaan roikkumaan. Valtionhallinnon koppavat nulikatkin saivat polttaa rahaa kaikkeen kummalliseen paskaan, niin kyllä tämä nyt hoidettaisiin. No kun pehmiteltiin ja puhuttiin mukavia, niin johan Säätiökin ilmoitti, että meillä ois nyt paljo nätimmät numerot teille näyttää. Asia ei ollut miksikään muuttunut, mutta numerot näyttivät paljon vähemmän hankalilta ja jos keksittäisiin tähän vielä sillai hyvässä hengessä jotain pientä kisan tynkää. Niistähän se kansa tykkää. Pistetään arkkitehtuurikilpailu pystyyn, että kuka kaikkein hienoimmat torpan piirtää, niin unohtuu ihmisiltä se, että jonkunhan se pitää silti maksaa.

Kävi niin, että kiinteistölautakunnan tollot taas pistivät Faaraon hankkeen jäihin, mutta sehän ei suinkaan sitoisi kaupunginhallitusta ollenkaan. Nyt vain täytyisi saada peesailijapuolueen rivit yhdistymään hankkeen taakse. Peesailijat olivat tunnetumpia kulttuurin saralla kuin Faaraon edustama valtapuolue ja siksi oli tärkeää, että näiden lojaalius ostettaisiin tavalla taikka toisella. Ja niin se vain lopulta meni, että sai HS ilmoittaa ilouutisen 2.1.2014: "Guggenheimin arkkitehtuurikisalle vihreiden tuki". Kaikkien kansalaisten oli iloittava, koska kyllähän tämä tarkoitti sitä, että vaikka demokratian keinoin oli moneen kertaan yritetty Faaraon hieno hanke kaataa, niin kyllä se vielä loppuun saatettaisiin.

Niin montaa mielipidemittausta eri tekijöiden taholta ei varmasti mistään oltu tehty aiemmin ja aina tuloksena oli ollut samaa lunta tupaan kansalta. Mutta kansahan nyt on vain kuolevaista, eikä niiden murheet liikuttaneet varsinaisesti Egyptinkään Faaraoheppuleita, joten ihan turha olisi itkeä nytkään, kun viisaammat olivat jo päätöksensä tehneet. Kasvojen menettämistä ei Faaraon kunnia voinut kestää edes vuonna 2014, joten kerran aloitettua hanketta oli mahdoton pysäyttää, vaikka järki ja pahasti tappiollinen kansantalous sitä olisi vaatinut. Kyllä suuret johtajat suuret muistomerkkinsä ovat ansainneet.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän HannesV kuva
Hannu Valjakka

Voihan sen näinkin visioida,eikä visio ole edes väärä.Ei mulla ole sinänsä mitään Guggenheimia vastaan,mutta mietitään sitä sitten,kun kaupungissa ovat tärkeimmät asiat saatu kuntoon ja siihen mennee sen verran aikaa,ettei Jussia enää edes muisteta..ja kun se kenties joskus laitetaan,niin kiitos,mielellään jonnekin hieman sivummalle,kuin mitä nyt on ehdoteltu.

Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Kyllä Jussi tullaan muistamaan, juuri tämän muistomerkkinsä vuoksi...

Käyttäjän MarttiValli1 kuva
Martti Walli

Jokanen itsensä tärkeeksi kokeva johtaja haluaa teettää itselleen jonkun muistomerkin, koska (yleensä aiheellisesti) pelkää, ettei hänelle sellaista tulla postuumisti ehdottamaan. Kenenköhän toimesta ne nurin menneet Saddamin patsaat muuten mahto olla esille tällättynä? Erikoista tietysti on semmonenkin, ettei kukaan erityisesti tahtonut tulla muistetuksi vaikkapa lasten sairaalan rakennuttajana.

Kari Haara
Käyttäjän VesaHytnen kuva
Vesa Hytönen

Ei sitä vielä näillä tiedoilla rakenneta, mutta jos rakennetaan, niin rakennettakoon niiden rahoilla, jotka sitä haluavat. Ei yhteisestä varallisuudesta.

Eritasoristeysten tarpeellisuudesta en tiedä, mutta Kruunuvuoren selän ylittävä raitiovaunusilta on Guggenheimin kanssa aivan saman luokan hullutusta.